Synttärit ja kuulumisia

Eilen pyörähti 5 vuotta Rokille ikää mittariin! Kamalaa, miten "vanha" meidän ikuinen kakara jo onkaan :) Vähän alkaa jo harmaata leuan alta ja suupielistä löytymään, mutta muuten se ei kyllä taida aikuiseksi kasvaa olleenkaan <3

Kirjoitellaas vähän kuulumisia viime postauksen jälkeen.. Kastraatiossa tosiaan käytiin joulukuun alussa ja se sujui kaikin puolin oikein hyvin. Hankalin vaihe taisi olla rauhoituspiikin laitto; Rokille on selvästi tullut/jäänyt selkäkipujen jäljiltä kammo sitä kohtaan, että joku eläinlääkärissä väkisin tutkii ja vielä tuikkaa piikin persuksiin. Ensimmäistä kertaa koskaan sille piti laittaa kuonokoppa, ihan vain varmuuden vuoksi. Sen verran päättäväisesti yritti tapella piikin laittoa vastaan. Mun lisäksi sitä piti vielä kiinni toinen hoitaja ja toinen piikitti. Harmittaa kyllä kauheasti, että sille on noin kovat pelkotilat jäänyt, toivottavasti eläinlääkärissä ei jouduta jatkossa käymään kuin pakollisilla rokotuksilla :/ Tätäkin asiaa voisi varmasti treenailla, mutta treenit pitäisi tapahtua aina jossain "epäilyttävässä" paikassa, muutenhan sen saa tutummissa paikoissa vääntää melkein solmuun..

Toinen on vielä tokkurassa leikkauksen jäljltä:

Alkuun Rokki ei suostunut makaamaan tuon tötterönsä kanssa ollenkaan. Nukuin ensimmäisen yön sen kanssa olohuoneessa, jossa sillä oli enemmän tilaa liikkua. Eipä siinä itsekään paljoa tullut nukuttua ja koko yön Rokki seisoi. Kyllä varmaan otti jalkoihin, leikkaus nimittäin tehtiin heti aamulla, joten se oli jaloillaan yli vuorokauden. Vasta leikkauksen jälkeisenä päivänä se luovutti ja kävi välillä pikaisesti makuulla. No, kummasti tottui tötteröönsä 10 päivän aikana, eikä esim. lenkkien jälkeen vastustellut yhtään sen pukemista, päin vastoin :)

Muutoin kastraation vaikutuksia käyttäytymiseen tai luonteeseen ei vielä ole ollut havaittavissa. Tai no, ehkä siitä on entistä ahneempi tullut (paino ei ole vielä ainakaan noussut yhtään, vaikka samoilla eväillä mennään kuin ennenkin). Rokki on nykyään oikeastaan aina keittiössä tai sen ovensuussa kyttäämässä, kun vaikka itselleen voileipää tekee ja sitten mun poistuttua paikalta nuolee olemattomia leivänmuruja lattialta. Tällasta se ei ainakaan ennen ole harrastanut :D Ja eilen tapahtui jotain ihan ennenkuulumatonta; Rokki varasti keittiön pöydältä ruokaa! Koira, joka ei IKINÄ koske ruokiin edes matalalta sohvapöydältä! No, onneksi kyseessä oli tuo kuvassakin näkyvä maksalaatikosta tehty kakku, joka kai oli aivan liian vastustamaton.. Kakku jäi aika lähelle pöydän reunaa ja mä poistuin ihan pieneksi hetkeksi paikalta ja silloin siellä ollaan tassut keittiön pöydällä syömässä sitä! Onneksi ei ihan kaikki mennyt kerralla, että saatiin vielä kuvattuakin kakun syönti ;) Mutta näköjään saa jatkossa olla tosissaan tarkempi ettei herkut katoa parempiin suihin..

Arkikäytökseen ja etenkin lenkkeilyyn ollaan panostettu tosissaan oikeastaan koko talvi. Osallistuttiin kasvattaja-Kirsin järjestämälle Hihnakäytös ja ohitukset kuntoon -verkkokurssille, josta saatiinkin paljon vinkkejä ja apuja lenkkeilyn suhteen. Suurin ongelmahan lenkillä on olleet ne muut koirat, jotka saa Rokin kupin nurin pelkästään vilahtamalla näkökentässä. Nyt, uusin opein ja järjestelmällisesti aina samalla tavalla toimien (siis sekä minä että T) tuloksia alkaa pikkuhiljaa näkyä, ja ainakin on oikeanlaisia keinoja puuttua eri tilanteisiin. Myös hihnassa vetäminen on ollut ongelmana; Rokki on joutunut olemaan joko käskyn alla takana, tai sitten se on kulkenut kuin höyryveturi edellä kiirehtien hajulta hajulle. Tähän saatiin kanssa hyviä neuvoja kurssilta. Kiitokset Kirsille tällaisen kokeilukurssin järjestämisestä! :)

Syksyn kuulumisia

Täällä ollaan eletty niin normi arkea ettei paljon kertomista ole kyllä ollut :) Tuntuu ettei olla käyty yhtään missään eikä tehty yhtään mitään, tosin ihan hyvää on tehnyt tällainen tavallinen oleminenkin.

Rokin kanssa ollaan panostettu ihan perus arkitottelevaisuuteen yms. Pientä aivojumppaa on toki tehty, opeteltu mm. sulkemaan kaapin ovia jne. Tällaisten treenailukin on ihan kivaa vaihtelua, tosin jollakulla meinaa sitä intoa ja tekemisen meininkiä olla sitten näissä tarjonnan kauttaa treenattavissa asioissa niin paljon, että meinaa koko homma mennä ihan säätämiseksi - ja mulla hermot.. :D Rokki kun ehtii tehdä noin kymmenen eri juttua murisemisesta tavaroiden heittelyyn ennenkuin minä ehdin sitä palkata siitä oikeasta jutusta, joka tapahtui jossain siellä kaiken säätämisen keskellä. No, ainakin itsellä kasvaa kärsivällisyys jos ei muuta..

Vihdoin tein myös päätöksen kastroinnista, monen vuoden arpomisen jälkeen. Suurin "este" tälle asialle on ollut näyttelyt, mutta nyt kun vain päätin ettei näyttelyihin enää mennä, niin mitään varsinaista syytä olla kastroimattakaan ei enää ollut. Toivon todella, että se edes hippusen rauhoittaa etenkin ihan arkilenkkeilyä, kun kierrokset ei nousisi ainakaan tyttöjen hajuista ja välillä ihan mahdoton merkkailukin vähenisi. Jospa myös se iso ego muita uroksia kohtaan vähän tasoittuisi. Ja ehkäpä siitä on apua myös ihan treenikentälle, toivon mukaan ainakin! Tietysti vähän pelottaa, jos koira muuttuu ihan "laamaksi" tämän myötä, mutta en jotenkin usko, että se tämän vauhtihirmun kanssa on mahdollista :D

Kastrointi on joulukuun alkupuolella. Toivottavasti R toipuu leikkauksesta pian, luulisi kyllä, koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään valtava operaatio. Treenitavoitteena on tällä hetkellä osallistua tammikuussa meidän seuran möllitokoihin, toki sinne mennään sen mukaan miten leikkauksesta toivutaan.

Kamerakaan ei ole päässyt aikoihin ulkoilemaan, joten kuvat syyskuun mökkireissulta.

Mennyttä ja tulevaa

Heh, aika samanlaiset fiilikset kuin edellisessä postauksessa - kadotettu motivaatio, ainakin blogin päivityksen osalta :D No, eipä nyt kauheasti ole mitään kirjoitettavaakaan ollut, ollaan aika lailla lomalla oltu treenailun osalta koko heinäkuu. Eiköhän sitä tässä arkeen palatessa taas vähän aktivoiduta. Olen kyllä miettinyt blogin kohtaloa ainakin tällä hetkellä, kun ei oikeasti tavoitteellisesti treenata (ainahan joitain tavoitteita on), mutta ehkä annan blogin nyt olla täällä ja päivittelen silloin tällöin, kun päiviteltävää sattuu ilmaantumaan.

Treenikavereitten kanssa ollaan niitä meidän tavoitteita pohdittu tottiksen osalta ja tällä hetkellä tavoitteena on saada seuruu ja paikkamakuu ns. kisakoekuntoon - vaikka ikäpäivänä ei sinne kokeisiin uskallettaisikaan mennä! ;) Mutta en ota asiasta mitään stressiä tai aikatauluta sitä, milloin pitäisi olla "valmista", tehdään vain niin kuin hyvältä tuntuu. Jälkeä koitetaan myös treenailla aina kun ehditään.

************

Nyt helteillä on koiran liikuttelut jääneet aika minimiin ja ollaankin keskitytty uimiseen. Ja huomaa kyllä koirastakin ettei sitä tunnu haittaavan, tuntuu kuumuus siltäkin vievän voimat. Toivottavasti kelit vähän edes viilenisivät niin jaksaisi jotain tehdäkin. Mukava lähteä maanantaina taas töihin, kun lupaavat oikein superhellettä :S

Lomalla tehtiin mun ja Rokin ensimmäinen Lapin reissu ja oltiin neljä yötä Inarissa ja tykättiin! :) Sielläkin sattui olemaan juuri hellekelit, joten patikointi jäi vähän vähemmäksi mitä kuviteltiin. Kolmena päivänä käytiin heti aamusta muutaman tunnin reissut heittämässä ja loppupäivät menikin sitten aika lailla löhöillessä. Mökki oli onneksi ihan järven rannassa, joten koira pääsi uimaan aina tarpeen tullen. Hyvin Rokkikin jaksoi 11 tunnin ajomatkat mennen tullen ja nukkui suurimmaksi osaksi, tietysti koiran takia tuli pysähdeltyä vähän useammin.

Tässä muutamia kuvatuksia reissulta:

UKK-puistossa kanjonin reunalla

Lemmenjoen kansallispuistossa kohdattiin kapealla harjulla ensimmänen poro "face to face"

Sattui olemaan vielä iso uros, joka onneksi lähti kuitenkin karkuun :D

Otsamotunturilla kapustarinta ei tainnut arvostaa meidän vierailua reviirilleen

Mökkivahti

Poroja pyöri ihan joka paikassa :)

Kadotettu motivaatio

Hups, ompas edellisestä postauksesta jo aikaa! Ei ole jotenkin yhtään inspistä/muka aikaa löytynyt kirjoitella mitään. Jotenkin ollut motivaatio taas hakusessa, vaikka jotain pientä ollaankin treenailtu. Ja jälleen kerran on pohdinnan alla ollut tavoitteet ja treenaaminen Rokin kanssa ylipäänsä.. Kokoajan tulee vain enemmän sellainen olo, että ei ole mahdollista/mulla osaamista saada tota koiraa ikinä sellaiseen tilaan, että uskaltaisin sen kanssa mihinkään kokeeseen mennä. Kun siihen ei vain voi luottaa 110% ettei se kävisi kenenkään päälle, ja kuten varmaan olen ennenkin kirjoittanut, luotto koiraan pitää olla vähintään tuota luokkaa, että kokeeseen voisin hyvillä mielin mennä. Se on nyt taas pari kertaa saanut tilaisuuden yrittää (onneksi vain yrittää!) käydä toisen päälle, ja tämä tapahtuu aivan täysin varoittamatta ja ilman, että toinen sitä mitenkään ainakaan näkyvästi provosoi. Ärsyttää itteä niin paljon, että tekee taas mieli heittää hanskat tiskiin ja jättää se vain ja ainoastaan ihan kotihömppäkoiraksi, se kun on kuitenkin tuollainen hassu hömppä :D Ja myös pallien poisto on käynyt jälleen mielessä, vaikka ei sekään mikään ongelman poistaja tietenkään ole. Jotenkin olisi niin kiva aloittaa ihan puhtaalta pöydältä kaikki hommat. No, saa nähä ilmestyykö motivaatio taas jostain..

Tänään oltiin kuitenkin esineruututreeneissä, kun "koeajettiin" meidän yhdistyksen ensi viikonlopun jälkikisojen ruutu. Mehän ei olla aikoihin tehty muuta kuin omia ruututreenejä, ja viime treeneistäkin on jo aikaa, joten muiden koirien hajut oli kunnon häiriö. Eka esine siten, että appari kävi näyttämässä, jotta varmaan hoksaa mistä kyse. Lähti hyvin ja toi esineen heti. Kokeiltiin vielä toinen esine ilman apuja. Lähti hyvin, mutta selvästi haisteli kaikkea muuta ja kutsuin luokse. Uusi lähetys ja sama homma. Mä en nyt suoraan sanottuna muista kävikö joku tässä välin näyttämässä esinettä vai löysikö sen kyllä itse, mutta jätti ja lähti muille hajuille. Meni lopulta tosi säätämiseksi ja kun koira löysi esineen, minä kiljaisin "tuo", vaikka mun piti olla hiljaa ja silloinhan se tiputti esineen ja pinkoi vaan mun luokse palkan toivossa. Mä tätä jollekin selitin, että en voi kauheasti kehua tai mitään, koska tiputtaa sen, mutta muut oli sitä mieltä, että kannattaa sanoa käsky, joten aloin sekoilemaan ja sanoin sen sitten kuitenkin. No, saatiin esine lopulta perille.

Jonkun mielestä koira paineistuu, koska pudottaa esineen, mutta en ehkä olis samaa mieltä? Musta sille vain tulee niin palkka mieleen sillä hetkellä, että esineet saa jäädä, koska luoksee täyttä päätä mun luokse ja esine vain "unohtuu". Se kuitenkin hakee mun mielestä ainakin tosi hyvin ja vauhdilla ja tuokin vauhdilla luokse. Suurin häiriö on muitten hajut, koska niitä ei olla todellakaan paljoa treenattu. Ja samapa tuo miten menee, kunhan koiralla on kivaa, ei jaksa ressata ;)

Kuulemma Clin Eastwoodin näköä??

Uinnin jälkeinen ketunhäntä